Vuoropuhelu

Porvari ja talonpoika


Porvari: On se elämä vaan rankkaa. Nämä tekemäni riivut eivät mene millään kaupaksi ja en saa mistään ruokaa. Onko mitään ideoita?

Talonpoika: Eipä oikein ole, kun itsekin yötä myöten peltojani viljelen eikä mitään jää itselleni käteen. Uusia vaatteitakaan en ole vuosiin saanut. Kaikki menevät vaan aatelistolle!

Porvari: Miten olisi tällainen suunnitelma? Otat hieman viljaa mukaasi ja vaihdetaan päikseen. Saat vaatteita ja minä ruokaa.

Talonpoika: Kuulostaa varsin hyvältä.

Seuraavana päivänä:


Talonpoika: Tässä ovat tilaamasi viljat ;)

Porvari: Kiitos paljon! Tässä nyt vastineeksi vielä nämä pyytämäsi vaatteet.

Talonpoika: Kiitos!

Viikon kuluttua:


Aatelinen: Hei sinä lurjus! Minkäs takia en ole saanut sinulta niin paljoa viljaa kuin ennen? Olet varmasti ottanut osan itsellesi!

Talonpoika: Mutta enhän minä...

Aatelinen suuttuu ja käyttää miekkaansa...

Aatelinen: On se kumma juttu, kun ei voida totella!